pepper pekonibroileri

Tarinat ruokien takana

Tarinoita Pepperin ruokalistalta 

Henrikin härkää L G  

Annoksessa härän sisäfileepihvi kuorrutetaan Béarnaisekastikeella. 

Bearnaisekastike (ranskaksi sauce béarnaise) on klassinen ranskalainen kastike, joka kehitettiin 1830-luvulla. Tarinan mukaan kastike sai nimensä Béarnin alueen mukaan, joka sijaitsee Pyreneiden vuoriston juurella Etelä-Ranskassa. Yllättävää kyllä, kastikkeella ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä Béarnin alueeseen, vaan se on nimetty epäsuorasti. 

Bearnaisekastikkeen syntytarina liittyy ranskalaiseen kokkiin Jean-Louis Françoisiin, joka tunnetaan paremmin lempinimellä Collinet. Hän kehitti kastikkeen vuonna 1837 ravintolassaan nimeltä Le Pavillon Henri IV, joka sijaitsi Saint-Germain-en-Layessa Pariisin lähellä. Ravintolan nimi viittaa kuningas Henrik IV:een, joka oli kotoisin Béarnin alueelta – tästä kastike sai nimensä. 

Alkujaan Collinet valmisti kastikkeen, joka pohjautui hollandaise-kastikkeeseen, mutta hän lisäsi siihen valkoviinietikkaa, salottisipulia, rakuunaa ja kirveliä, mikä toi kastikkeeseen raikkaan, yrttisen maun. Tämä loi uudenlaisen makumaailman, joka täydensi erityisen hyvin liha- ja kalaruokia. 

Bearnaisekastikkeesta tuli nopeasti suosittu ranskalaisen keittiön kulmakivi, ja se on säilynyt klassikkona vuosisatojen ajan. 

  

Rydbergin pannu L G – vähän parempi pyttipannu 

Rydbergin pannu (Rydbergs panna) on ruotsalainen klassikkoannos, jonka historia juontaa juurensa 1800-luvun loppupuolelle. Annos on saanut nimensä Tukholman keskustassa sijainneesta Hotel Rydbergistä, joka oli tuolloin yksi kaupungin hienoimmista ja ylellisimmistä hotelleista.  

Rydbergin pannu on luksusversio perinteisestä pyttipannusta (ruotsiksi ”pytt i panna”), mutta se eroaa arkisemmasta serkustaan raaka-aineiden laadun ja esillepanon osalta. Rydbergin pannu on tunnettu siitä, että kaikki ainekset pidetään erillään lautasella eikä niitä sekoiteta ennen tarjoilua, mikä korostaa annoksen hienostuneisuutta. 

Rydbergin pannun kerrotaan kehittyneen hotellin keittiössä tarkoituksena luoda laadukas ja täyttävä annos, joka olisi helppo valmistaa ja esittää tyylikkäästi. Se oli suunnattu hotellin vaativalle asiakaskunnalle, joka arvosti hienostunutta ruokaa. Annos on säilyttänyt asemansa ruotsalaisen keittiön perinteiden ystävien keskuudessa ja on yhä suosittu erityisesti Tukholman ravintoloissa, jotka tarjoavat klassisia ruotsalaisia ruokia. 

 

Kekkosen kalasaalis L G  

Urho Kekkonen, Suomen pitkäaikaisin presidentti (1956–1982), oli tunnettu paitsi politiikastaan myös intohimoisena kalamiehenä. Kekkosen kalastusharrastus oli laajalti tunnettu, ja hänen nimensä yhdistyy usein paitsi lohenkalastukseen myös kirjoloheen. Kekkosen kirjolohi -tarinaan liittyy huvittavia ja historiallisia sävyjä. 

Urho Kekkosella oli tapana viettää aikaa kalastamassa erityisesti Lapissa, jossa hän etsi lohijoilta ja koskilta luonnonrauhaa ja hengähdystaukoja kiireisestä poliittisesta elämästään. Yksi kuuluisimmista anekdooteista liittyy kuitenkin siihen, että erään kerran Kekkoselle järjestettiin kalastusretki, jossa menestyksestä haluttiin varmistua. 

Tarina kertoo, että kun Kekkonen oli mukana kalastusretkellä, hänelle haluttiin taata onnistunut saalis – olihan kyse presidentistä, jonka kaikki olettivat saavan ainakin yhden komean kalan. Tästä syystä hänen kalastuspaikkaansa istutettiin kirjolohia juuri ennen hänen saapumistaan, jotta hän varmasti saisi kalaa. Tällainen ”järjestely” oli tosin täysin salassa pidetty – tarkoitus oli, että Kekkonen ei koskaan saisi tietää kalan alkuperää. 

Vaikka kirjolohet eivät kuulu Suomen luonnonvaraisiin kaloihin, niitä on käytetty paljon istutettuna kalastuskohteisiin. Kekkonen saattoi siis kalastaa kirjolohia istutetuilla vesillä, erityisesti jos hänen kalastusmatkansa suuntautui Keski- tai Etelä-Suomeen, missä kirjolohta kasvatettiin jo 1900-luvun puolivälistä alkaen. 

Tämä humoristinen ja kenties hieman liioiteltu tarina kuvastaa Kekkosen karismaa ja hänen rakastettua rooliaan kansanomaisena johtajana, joka yhdisti kansan suuret ja pienet ilot, kuten kalastuksen. Vaikka kaikki eivät kalassa onnistuisikaan, Kekkonen varmasti onnistui – vaikka pienen avun turvin. 

Tarinasta on jäänyt elämään käsitys, että ”Kekkosen kirjolohi” symboloi samaan aikaan perinteistä suomalaista kalastusperinnettä ja hieman humoristista kansallista mentaliteettia siitä, että ”presidentin päivä pitää tehdä helpoksi”. 

 

Kirjolohen nimen synty: 

Kaikki alkoi vuonna 1965. Kirjolohi tunnettiin silloin vielä nimellä sateenkaarirautu. 

Suomen lohenkasvattajain Liitto järjesti marraskuussa 1965 Helsingin Hotelli Marskissa maistiaistilaisuuden, jossa sateenkaarirautua esiteltiin arvovaltaiselle vierasjoukolle. Paikalla oli peräti kuusi istuvaa ministeriä sekä tasavallan presidentti Urho Kekkonen. 

Maisteltuaan allaskalana tunnettua sateenkaarirautua, Kekkonen ehdotti puheessaan kalan nimeksi kirjolohta. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan Kekkonen teki ehdotuksen ”akateemikko Kustaa Vilkunan selvitykseen nojautuen”. 

Yle kertoi asiasta uutisissaan näin: 

– Tasavallan presidentti Urho Kekkonen esitti sateenkaariraudulle uuden nimen, kirjolohi, mikä nimi sekä lyhyytensä että Kalevala-peräisyytensä vuoksi sopii erinomaisesti tälle arvokalalle. 

Kirjolohi-nimitys otettiin välittömästi käyttöön. Sillä nimellä se on myös tunnettu tuon marraskuisen 1965 illan jälkeen. 

  

Pekonibroileri   L G

Pepperin pekonibroileri on hauska ja nostalginen ruokalaji, joka muistuttaa monia 1990- ja 2000-luvun suomalaisten ravintoloiden tai kotikeittiöiden klassikoista. Tarina tämän ruokalajin takaa liittyy mausteisen ja täyteläisen ruoan suosioon, jota pekonin, broilerin ja pippurkastikkeen yhdistelmä edustaa täydellisesti. Pepperin pekonibroileri on täydellinen lohturuoka, joka muistuttaa ajasta, jolloin maut olivat selkeitä ja runsaita. 

 

Pepperin pippurikastike 

Pepperin pippurikastike on ikoninen lisuke, joka usein täydensi klassista 2000-luvun suomalaisruokaa, kuten Pepperin pekonibroileria, pihvejä tai jopa lohta. Tämä kastike tunnetaan täyteläisestä, kermaisesta koostumuksestaan ja siitä, että siinä on juuri sopiva määrä potkua erilaisten pippureiden ansiosta. 

Pepperin pippurikastike on jäänyt asiakkaiden suosioon, koska se onnistuu yhdistämään hienostuneisuuden ja arkipäiväisyyden. Sen valmistus ei vaadi monimutkaisia tekniikoita, mutta lopputulos on täynnä makua ja sopii täydellisesti moneen ruokaan. Se on loistava esimerkki ajasta, jolloin runsaat ja mausteiset kastikkeet olivat arvo itsessään – ja tämä resepti toimii edelleen! 

  

Siipiweikkojen Original-kastike  

Siipiweikot sai alkunsa vuonna 1993 Tampereella, kun ravintola alkoi tarjota klassisia kanansiipiä ja niihin liittyviä tulisia kastikkeita. Tamperelaiset ihastuivat siipiin nopeasti, ja Siipiweikoista tuli suosittu ruoan ystävien keskuudessa. Tampereella Siipiweikot on ikoninen paikka, ja monet pitävät kaupunkia Suomen siipikulttuurin syntysijana juuri tämän ravintolan ansiosta. 

Siipiweikot on erityisen tunnettu kastikkeistaan, jotka ovat olennainen osa heidän Buffalo-tyylisiä kanansiipiään. Kastikkeet perustuvat perinteiseen amerikkalaiseen siipikastikeperinteeseen, mutta Siipiweikot on onnistunut kehittämään omat, ikoniset reseptinsä, jotka erottuvat joukosta. Kastikkeiden valikoima kattaa laajan skaalan tulisuusasteita aina miedosta supertuliseen – näin jokaiselle löytyy sopiva vaihtoehto. 

Siipiweikkojen kastikkeet on jaoteltu tulisuusasteen mukaan: 

Mieto: Sopii niille, jotka nauttivat mausteisuudesta ilman poltetta. 

Medium: Hieman potkua, mutta edelleen melko mieto. 

Tulinen: Klassinen Buffalo-kastike, jossa polte alkaa tuntua. 

Extra Hot: Haastaa jo kokeneemmat tulisen ystävät. 

Inferno / Supertulinen: Ei heikkohermoisille! Näissä kastikkeissa käytetään tavallista vahvempia chilejä, kuten habaneroa.